MINUN MIELESTÄNI HYVÄN NOJATUOLIN ON OLTAVA MUKAVA. HALUAN, ETTÄ SIINÄ VOI RENTOUTUA.

Henrik Pedersenin koti on juuri sellainen kuin tämän tunnetun suunnittelijan kodin kuvitteleekin olevan. Se sijaitsee upealla paikalla Tanskan toiseksi suurimman kaupungin, Aarhusin, eteläpuolella. Se on tietysti kauniisti suunniteltu ja sisustettu. Mutta se ei ole lainkaan mahtaileva tai teennäinen. Sitä ei ole suunniteltu oman arvon pönkittämiseksi. Se ei myöskään ole kunnianosoitus omistajansa esteettiselle lahjakkuudelle. Se on lämmin ja kutsuva koti, joka on tarkoitettu elämiseen. 

Ei olekaan mikään yllätys kuulla, että maanläheinen on sana, jolla usein kuvataan tätä 51-vuotiasta graafista-, tyyli-, pakkaus-, huonekalu- ja valaistussuunnittelijaa. Henrik Pedersen suunnittelee tuotteita asiakkaille ympäri maailman, ja hän on suunnitellut joitakin BoConceptin suosituimmista tuotteista, kuten Adelaide-malliston, Monza-pöydän ja ikonisen Imola-tuolin. 

Henrikin suunnittelemat tuotteet ovat lämpimän minimalistisia. Ne ovat ylellisyyttä, joka puhuttelee ilman turhaa koristeellisuutta ja kimallusta. Hänen muotokielensä on mukavuuden, luonnollisten muotojen, selkeiden linjojen sekä aitojen materiaalien yhdistelmä – ja aitous onkin yksi hänen johtolauseistaan. 

”Aloitan aina siitä. Jos otat vastaan tehtävän, jota vihaat, lopputulos on todennäköisesti jompikumpi seuraavista: joko epäonnistut täydellisesti tai onnistut, koska sinulla ei ole sitä estäviä tunteita. Tällöin se ei kuitenkaan ole hauskaa, koska se on vain työtä – siinä ei ole lainkaan intohimoa.”

Elämäntyönä muotoilu

Kun Henrikin kanssa juttelee muutaman minuutin, ymmärtää, että hänen stressitön asenteensa, joka vauhditti hänen siirtymistään huonekalusuunnittelijaksi, on ominaista hänen koko elämälleen ja työlleen. ”Istun hevosen selässä, eikä minulla ole minkäänlaista hallintaa [naurua].” Hän puhuu siitä, ettei suunnitteluprosessia pidä ajatella liikaa, ja jopa erottaa itsensä luovuudestaan. ”Minun tehtäväni on vain aloittaa prosessi. Istun vain kynä kädessä työpöytäni ääreen ja pieni tyyppi sisälläni sanoo, että älä huoli, minä hoidan tämän.” On selvää, että Henrik suhtautuu vaatimattomasti kaikkeen siihen valmisteluun ja teoriaan, jotka varmasti tukevat menestyksekästä uraa. Myöhemmin hän avaa aihetta hieman lisää. 
”Mieli, kynä ja paperia ja sitten tietokone. Se on minun lähestymistapani. Tietokone on koetinkivi, sillä kaiken saa näyttämään upealta paperilla. Tietokoneen avulla selviää, toimiiko suunnitelmani myös todellisuudessa, ja se on prosessin ratkaiseva vaihe.” 

”Aina on tehtävä kompromisseja. Eivätkä kompromissit tai vastustus ole huonoja asioita. Ne auttavat löytämään parhaan ratkaisun. Voin usein kohdata kymmenen, kaksikymmentä tai sata estettä, kun yritän suunnitella toimivan tuotteen kohtuulliseen hintaan. Minun on aina otettava huomioon toimivuus, hinta, kohderyhmä, trendit, omat ajatukseni, joista asiakas luullakseni minulle maksaa, sekä insinöörien ja käsityöläisten antama palaute. Sen vuoksi sanonkin, että muotoilu on taiteen vastakohta. Taiteilija ilmaisee itseään ilman kompromisseja. Suunnittelija on välittäjä, joka mahdollistaa konseptin.” 

Kun Henrikiltä kysyy inspiraatiosta, saa taas mutkattoman vastauksen, jota osaa jo odottaa mutta joka silti tyydyttää. ”Se ei ole koskaan mikään maisema tai lumen väri. Yleensä se on jokin arkinen esine, kuten hiirimaton pinta tai tyynyn kangas. Kirjoitin aiemmin ideani muistiin, mutta enää en tee niin, vaan luotan, että ne palaavat mieleeni tarvittaessa.”

Kohtalo

Imolan suunnitteluprosessin tutkiminen paljastaa uuden faktan. ”Sitä ei itse asiassa ollut tarkoitus valmistaa. [naurua] BoConcept halusi täysin erilaisen tuotteen, hyvin klassisen nojatuolin, jonka esittelin heille. Esittelin heille kuitenkin myös Imolan, ja he halusivatkin heti sen. Me kaikki rakastimme tuolia, mutta en usko, että kukaan olisi arvannut siitä tulevan niin suuri menestys.” Tuolista on tullut sekä myyntimenestys että klassikkotuote brändille. 

”Minusta nojatuolin menestys on katsojan silmissä. Jos haluat klassikkotuolin, jota ei ole oikeastaan tehty istumista varten vaan pikemminkin näyttelyesineeksi, niin valitset sen ulkonäön mukaan. Olen istunut muutamissa tuoleissa, joista voi sanoa, että mukavuus ei ollut suunnittelijan tärkeimpiä prioriteetteja.” 

Kun kysytään, miten tällaisen ikonisen tuotteen suunnittelu vain vuoden pituisen huonekalu- ja valaistussuunnittelu-uran jälkeen vaikutti hänen elämäänsä, Henrik nauraa. ”Ei se vaikuttanut mitenkään. En tee tätä rahan ja maineen takia. Minun on maksettava laskuni, mutta intohimoni on luoda tuotteita, jotka voidaan valmistaa oikeaan hintaan ja joita asiakkaat ympäri maailman voivat käyttää. En katso menneisyyteen. Haluan vain jatkaa hyvien tuotteiden luomista.” Näiden sanojen kuuleminen jonkun muun suusta olisi herättänyt epäilyjä. Henrik Pedersenin tapauksessa niihin kuitenkin todella uskoo.

PRO1B